Prima Donna « Yhteisö « Aapeli

Pieni tytön tylleröinen Pohojanmaan pelloilta ja metsistä, olosuhteiden pakottamana kaupungistunut Suomen kauneimpaan kaupunkiin, jossa nostaa palkkaansa opintotuen muodossa kielten kiemuroista nautiskellen. Suuri osa päivästä ja viikosta kuluu kuitenkin jotenkin aivan muuten, jossain aivan muualla (=sählykentillä) ja jo parin vuoden ajan lukuvuoden mottona onkin ollut: "opiskelen sen, minkä urheilulta kerkiän", minkä noudattaminen on onnistunut lähes sataprosenttisesti. Harrastusten lisäksi elämää ihastuttavat ihanat ihmiset sekä pikku puruseni Ruudolf.

Muuta parhautta on: nukkuminen, kieliopin opettaminen, oppilaiden oivaltaminen, yhdyssanavirheille nauraminen, lumienkeleiden tekeminen, Nummelinin Petun halaaminen, tähtien tuijottaminen, lautapelaaminen, leipominen, luonnon ihaileminen, uusien paikkojen näkeminen, hangilla hiihtäminen, geokätköileminen, jälleennäkeminen ja Suomen kannustaminen.

Kamalinta maailmassa on: hyvästeleminen, luopuminen ja ikävä. Ja häviäminen...

Mutta...